<<< Takaisin hakemistoon

Vimpelin Sanomat (?) - joskus keväällä 1997

Eeli Kivistä muisteltiin Vimpelissä

Ilkka Salo

Illan aloitti kaikista mukana olevista soittajista koottu "Iso Tupaorkesteri" esittämällä kaksi keinuvaa valssia. Tämän päivän kansanmusiikkia, mutta sävelletty samoilla Pokelan rannoilla, missä Eelikin aikoinaan aaltoja kuunteli. Komeasti kaikui tupa valssin rytmeistä.

Sitten astui yleisön eteen nuori, sorja neitonen haitareineen. Teija Niku Haapavedeltä esitti varmalla tyylillään neljä myös Pokelan perällä syntynyttä kappaletta. Tyttö 2-rivisineen olisi varmaan ollut Eelinkin mieleen.

Teijan jälkeen tuli vuoroon illan toinen pääesiintyjä Tallari. Porukalla oli laulusolistinaan sydämeenkäyvästi laulava Anita Lehtola. Kolmessa aloituskappaleessa soittoa tämmäsi Aukusti Viitaniemi. Siinä ne on soinnut ja tahdit kohdallaan. Mies ja harmooni kuin yhtä puuta. Tallarin musiikki oli huolella valittu, mukaansatempaava ja vaihteleva. Ohjelmistossa oli paljon VImpelistä peräisin olevia kappaleita. Kun vanhan tuvan henki vielä inspiroi soittajia, niin heidän puolituntisensa jäi varmasti yleisön mieleen.

Väliajan ja tarjoilun jälkeen tuli Päivikki Miikkulaisen vuoro. Esityksen nimi oli Välähdyksiä Eeli Kivisen elämästä. Sääli vain Päivikkiä, kun pahuksen piirtoheitin ei jostakin syystä suostunut heittämään ensimmäistäkään välähdystä. Tekniikka petti taas kerran ihmisen. Mutta kaikille mukanaolijoille tuli varmaan selväksi, että Päivikki oli ihan sydämestään paneutunut esitykseen sitä rakentaessaan.

Päivikin jälkeen astui yleisön eteen parivaljakko Veltto Virtanen - Hannu Saha. Kaverukset järjestivät mieliinpainuvan esityksen - ja nimenomaan Eeli Kivisen hengessä. Veltto sananmukaisesti eli esityksensä, ei vain esittänyt sitä. Pani itsensä likoon yleisön edessä, kuten Eelikin aikoinaan antoi asioitten ja tunteitten tulla sisältään. Hannu Saha 5-kielisine kanteleineen säesti hienosti esitystä.

Sitten tuli illan päätteeksi Kivisen veljesten vuoro. Aulis aloitti herkällä kanteleen soitannallaan. Tupa todella hiljentyi kuuntelemaan. Auliksen soitto parhaimmillaan koskettaa mielen ja sielun sopukoita. Hänen jälkeensä Paavo omassa koruttomassa esityksessään jäi varmasti monien mukanaolijoitten mieleen. Paavonkin olemuksessa on jotain hyvin eelimäistä. Illan päätti sitten Pentti kanteleineenja tarinoineen. Taas kerran saimme eläytyä kuuntelemaan Eelin sävel- ja runoaarteistoa. Hienoa, kun esiintyjän ja yleisön kesken syntyy vuorovaikutus. Tarinointi musiikin lomassa tekee Pentin ohjelmanumerosta aina hienon kokonaisuuden. Kansanmusiikkia parhaimmillaan!

Kaiken kaikkiaan mieliinpainuva ilta. Taas kerran huomasimme, kuinka Eeli Kivisen musiikki ja henki elää. Pitäkäämme huolta siitä! Eikä vain kuivana kulttuuriperintönä, vaan yrittämällä myös elää kuten Eeli opetti. Vain se on arvokasta, mikä kestää ajassa.

Ilkka Salo

Leikkeessä ei ole lehden nimeä eikä päiväystä. Tilaisuus oli muistaakseni huhti-toukokuussa -97. Veltto, voitko tarkistaa sen vanhasta allakastasi, niin saadan muotoseikat kuntoon, vaikka tärkeintä toki on se, että Vimpelin Väinämöinen elää!

En muista minäkään tarkkaan, mutta lehti on joko Järviseutu tai Järviseudun Sanomat.

Mutta Eelistä eli "Vimpelin Väinämöisestä". Kun olin tullut valituksi Vaasan läänin läänintaiteilijaksi oli ensimmäisiä mieleeni tulleita asioita se, että elääkö Eeli Kivinen. Mistä se mieleeni tuli? No, kun rock-aikoina olin ystävystynyt Arto Mellerin kanssa, hänen tehtyään Virtanen-fanina muutamia juttaja meistä, hän soitti kerran Eelin ekaa LP:tä ja varsinkin biisiä "Rakkaani tule vuorille". Se oli menoa. Hankin Eelin koko tuotannon eli sen toisenkin levyn "Korkea veisu" (jotka tosin katosivat, mutta löytyivät taas eräänä kauniina DBTL-viikonloppuna Turuus).

Ja löytyihän se Eeli. Suku oli "kätkenyt" hänet Vimpelin vanhainkotiin - hiljentänyt piiloon, koska mies oli liian eroottinen kaikessa jumaluudessaan ja suvulle "epäkunniaksi"! Teimme KEMU-mies Risto Vuorisen kanssa hänestä puolen tunnin radio-ohjelmankin, jonka alkuperäisnauhat, yli pari tuntia kertomuksia ja lauluja, ovat valitettavasti kadoksissa. Sen jälkeen vierailin lähinnä Kaustiselle mennessäni Eelin luonna ja lähetin esim. Tukholmasta postikortin, jossa oli kuva Eelin loppuaikojen suurimmasta ihanteesta, Ruotsin kuningatar Silviasta. Eeli oli tehnyt upean laulunkin Silviasta, vaikka ei enää kanteleeseen vanhainkotiaikoihin koskenut. Joten en koskaan saannut kuulla Eelin soittoa livenä, mutta kyllä se laulukin oli uskomattoman "äänellistä" ja voimallista. Eelin pojat kuulemma parhaimmillaan antavat kanteleelle kyytiä lähes isänsä malliin.

Tästä ei sen enempää nyt (toivottavasti Eelistä joku kirjoittaa vielä arvoisensa teoksen), mutta tämän hienon lehtijutun kuvaamasta tapahtumasta olen edelleen otettu ja varsinkin siitä, että sain olla mukana kunnioittamassa idoliani sekä soittamalla että laulamalla (ja jopa kuulemma "vähän sinne päin").

Kirjavan "Puolueen" sitoutumattoman puheenjohtajan ja EU-vaaliehdokkaan Pertti "Veltto" Virtasen tavoittaa sähköpostitse tätä tekstiä napauttelemalla...		Virtasen sivujen ylläpitäjä Jukka "Waldemar" Wallenius on myös EU-vaaliehdokas ja hänelle sähköposti lähtee tätä tekstiä napsuttelemalla...

Nyt kaikki kriittisesti EU:hun suhtautuvat ihmiset liittyvät yhteen ja äänestävät Velton EU-parlamenttiin!

Näpäytä ylläolevaa palkkia tai tätä tekstiä, niin pääset takaisin sinne mistä tulitkin...