<<< Takaisin hakemistoon

Kyyhkynen - Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksen julkaisu 2/86

Veltto ryhtiliike

Antti Kylliäinen

Tampereen Yliopiston ruokala tiistaina 7.1.1986 klo 12.10. Kirkon nuorisotyön neuvottelupäivien avajaisjumalanpalvelus on juuri päättynyt ja joukot ovat siirtyneet Tuomiokirkosta Yliopistolle täyttämään vatsojaan. Joululomaltaan palailevat opiskelijat surevat menetettyä rauhaansa, kun päivien 800 osanottajaa tungeksii auloissa ja käytävillä.

Seison ruokajonossa ja katselen ohikulkijoita. Edessäni odottaa vuoroaan Halmeen Lasse, pastori Helsingin Pakilasta. Lasse hoiteli pakilalaista nuorisotyötä kesästä -82 jouluun -85, tämän vuoden alusta hänen vastuualueenaan on aikuis- ja opiskelijatyö. Viime aikoina Lasse on tutkinut paljon rock'n'rollia ja sen edustamaa kristillisyyttä. Hän on tullut Tampereelle vetämään neuvottelupäivien ohjelmaan kuuluvan nuorisokulttuuriseminaarin yhdessä Pertti "Veltto" Virtasen kanssa.

Olemme juuri päässeet sapuskoinemme pöytään, kun Veltto saapuu. Vain hieman myöhässä puuskuttaen, pitkä tukka hulmuten ja viikset väpättäen.

-Tulipas hiki, mä luulin että täällä olis paljon kylmempää, Veltto puhisee.

-Tää paikka kuvottaa mua. Ihme, että mä voin vielä tulla tänne, Veltto sanoo syvennyttyään hetken aikaa jauhelihapihviinsä.

Seminaarityöskentely alkaa iltapäivällä. Pieneen luokkahuoneeseen ahtautunut joukko Kirkon nuorisotyön ammattilaisia saa eteensä uudenlaisen kuvan nuorisokulttuurista ja kristinuskosta. Lasse katselee aihettaan teologin silmin, Veltto puolestaan rock-muusikon näkökulmasta. Ajatus on kummallakin sama.

Seminaarin lähtökohtana on selkeä teesi: kristinuskossa ja rock'n'rollissa on pohjimmiltaan kysymys samasta asiasta. Kun kristinuskossa tunkeudutaan dogmien muodostaman kuoren taakse ja kun rockista etsitään se, mikä on olennaista, löydetään yhteinen ydin. Siinä missä kristillinen usko on lakia ja evankeliumia, rock on kapinaa ja elämän reikä.

-Rockissa on kyse anarkiasta. Anarkia ei tarkoita ulkoista tai maallista valtaa. Anarkia on sisältä nousevaa valtaa, rakkauden valtaa. Jeesuskin oli anarkisti.

Lasse ja Veltto puhuvat kristillisen sanoman peittymisestä toisaalta tapakristillisyyden, toisaalta tiukan oikeaoppisuuden alle. Ollaan samassa pisteessä kuin ennen uskonpuhdistusta.

-Jeesuksen jutut olivat arvoituksia ja vertauksia. Niihin liittyy jotain paradoksaalista: kuinka päin tahansa ne kääntää, aina niistä paljastuu totuus sille, jolla on elävä henki. Nykyluterilaisuudessa henki on kuollut. Sanojen täytyy välttämättä tarkoittaa jotain täsmällistä, ne täytyy voida selittää. Meidän käyttämämme kieli ja ajattelu eivät jätä sijaa sanaleikille ja mielikuvitukselle.

-Rock'n'rollissa tämä homma toimii. Siinä syntyy koko ajan uusia lauseita, jotka osoittavat suoraan Jumalan olemassaolon. Ja siellä, missä virta on nopeinta, siellä myös totuus on kaikkein väkevin.

Seminaari jättää pään täyteen ajatuksia, joita voi huvikseen pohdiskella pitkinä talvi-iltoina. Valmiita vastauksia se ei anna, mutta sitäkin enemmän se herättää uusia kysymyksiä.

Tapaan Lassen ja Velton illalla Hotelli Tampereen aulabaarissa. Iltapäivän asiat pyörivät vielä päässä ja puhe kääntuu automaattisesti rock'n'rolliin. Juttelemme rockin kielestä, sen salatusta todellisuudesta. Veltto puhuu merkityksen kätkemisestä ja sanoman pukemisesta uusiin vaatteisiin. Avain rockin ymmärtämiseen löytyy Jeesukselta: olkaa viekkaita kuin käärmeet mutta viattomia kuin kyyhkyset.

Velton ura sai alkunsa, kun hän 16-vuotiaana kiinnostui rockista ja hankki ensimmäisen kitaransa. Vuotta myöhemmin hänellä oli bändi, jossa soittamiseen riitti pelkkä halu tehdä rock'n'rollia.

-Me oltiin maailman kuuluisin bändi, joka ei osannut soittaa, Veltto kertoo.

70-luvun alussa Veltto ryhtyi opiskelemaan psykologiaa Tampereen Yliopistossa. Samoihin aikoihin hän alkoi vaikuttaa Tampereella syntyneessä suomalaisen rockin tosinajattelijoiden ryhmässä, joka herätti pahennusta laajalti muusikkopiirien ulkopuolellakin. Jos tuolloin olisi ollut jaossa Suomen Arkkirienaajan arvonimi, Veltto olisi kilpaillut siitä tasaväkisesti Juice Leskisen kanssa.

Valmistuttuaan psykologian maisteriksi Veltto on toiminut mm. Pirkkalan kunnan raittiusopettajana sekä viime vuoden alusta Vaasan läänintaiteilijana. Tällä hetkellä on musiikinteossa meneillään tauko. Mitä sen jälkeen seuraa, on vielä Veltollekin avoin kysymys.

Miltä lääninbyrokraatin työ tuntuu miehestä joka on tottunut vapaaseen elämään?

-Eihän tää mitään byrokraatin hommaa ole, en mä muuten tätä tekisikään. Kunhan toimintakertomukseen heittää jotain järkevää, niin ollaan tyytyväisiä. Pohojalaaset on ottaneet mun yllättävänkin hyvin vastaan ja mä viihdyn niiden kanssa. Tieräkkös muuten, mikä on reen ja ärrän ero? Ei sitä ole.

-Puhuminen on mulle intohimo. Mä kierrän ympäri maata pitämässä alustuksia ja esitelmiä. Kun mä oikein pääsen puhumisessani vauhtiin, mua ei pidättele mikään. Kaikki ulkopuolinen menettää merkityksensä. Sanat tulevat yksitellen pudottelemalla, ajatus on kristallinkirkas, Veltto analysoi taidettaan.

Huolimatta psykologin koulutuksestaan Veltto pitää itseään ennen kaikkea filosofina. Hän pohtii Nietzscheä ja Tillichiä ja kehittelee omia ajatuksiaan niin että perässä pysyminen käy välillä ylivoimaiseksi. Filosofian opetusta Veltto arvostelee terävästi:

-Professorit ihannoivat jotain historian suurta filosofia, joka on mullistanut koko siihenastisen ajattelun. Samaan aikaan he pakottavat opiskelijat pysymään tiukasti tietyissä metodeissa ja tappavat vapaan ajattelun. Opi nyt siinä sitten filosofoimaan!

Sama koskee Velton mukaan koko tiedettä:

-Moderni tiede on surullista tiedettä. Siitä on hävinnyt iloisuus, viisauden mystinen kokemus. Tilalle on tullut hyötyajattelu ja tekninen näpertely.

Jossain vaiheessa iltaa vaihdamme maisemaa ja kävelemme parin korttelin matkan Tillikkaan. Näkee, että Veltto on ollut täällä ennenkin: tutut moikkailevat, joky yrittää pummata rahaa, tarjoilijakin heittää herjaa vanhan asiakkaan kanssa.

Kellon lähetessä puolta yötä alan vähitellen väsyä Tillikan hälinään ja väenpaljouteen. Lasse ja Veltto sen sijaan tuntuvat vasta pääsevän vauhtiin. Keskustelu aaltoilee Leibnizin monadeista Heideggerin eksistenssiin. Välillä mietiskellään vampyyrin olemusta ja suomalaisen ja amerikkalaisen viettelijätärtyypin eroja. Pastorilla ja läänintaiteilijalla menee lujaa, mutta teologian ylioppilas on jo puoliksi unessa.

Kuvat ja teksti Antti Kylliäinen

Rock'n'rollin ohella tuleville (=nykyisille) papeille tarjottiin helmikuussa -86 juttua myös mm. vallanhalusta ja vallankäytöstä, juutalaisten väärinymmärtämisestä, kirkkoherra ja kansanedustaja Heikki Riihijärvestä, opiskelijapoliitikoista, SKL:n puoluetoimistosta, helluntailaisten hupaisasta "rock'n'roll tulee Saatanasta" -kasetista, anarkiasta, Jussi Parviaisen "Valtakunta"-näytelmän arkkipiispa Mikko Juvaan tekemästä omituisesta vaikutuksesta sekä mm. Esa Saarisen "Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin" -teoksesta.

Kirjavan "Puolueen" sitoutumattoman puheenjohtajan ja EU-vaaliehdokkaan Pertti "Veltto" Virtasen tavoittaa sähköpostitse tätä tekstiä napauttelemalla...		Virtasen sivujen ylläpitäjä Jukka "Waldemar" Wallenius on myös EU-vaaliehdokas ja hänelle sähköposti lähtee tätä tekstiä napsuttelemalla...

Nyt kaikki kriittisesti EU:hun suhtautuvat ihmiset liittyvät yhteen ja äänestävät Velton EU-parlamenttiin!

Näpäytä ylläolevaa palkkia tai tätä tekstiä, niin pääset takaisin sinne mistä tulitkin...