<<< Takaisin hakemistoon

Uusi Lohja 17.11. 1982

Veltto Virtanen ratsastaa jälleen

H:ky

Pertti Olavi Virtanen - kotoisesti "Veltto" vaan - on mies, johon tavalliset kolmen sanan määritelmät eivät helposti onnistu. Mystikko sekoaa moniulotteisiin sanoihin, jotka "realisti" päästää menemään hipomatta hiusten ylitse.

Monelle lohjalaiselle Veltto tuli tutuksi hänen suorittaessaan siviilipalvelustaan täällä päin. Melkein tasan vuosi sitten Velton palvelus päättyi ja nyt liikkuu maailmalla huhuja, joiden mukaan hän olisi muuttamassa takaisin Lohjalle. Huhut ovat huhuja, mutta tosiasia on, että pitkään odotettu levy on ilmestynyt.

"Beibi" on Velton ja kouvolalaisen Loose Prick -yhtyeen yhteistyö, vaikka levyn kannessa onkin nimi Virtanen. Tekstit ja sävelet ovat Pertti Olavin tuotantoa ja paljastavat, että mies on palannut rock'n rollin pariin voimallisesti soololevyjensä jälkeen. Tyyli on lähellä vanhan Virtanen-bändin linjoja - välillä rajua, mutta välillä myös herkkää.

Täytyy sanoa, että odottelin tältä levyltä vähän sellaisiakin biisejä, joita Veltto teki täällä ollessaan. Mielessä pyöri biisi "Laskevan auringon talo", jatko-osa "Aurinkolauluun", "Tosima" ynnä muut. Levyllä on kuitenkin ihan uusien juttujen ohella vanhoja, ehkä sytyttävimpänä "Tulennielijä" - kehitystarina tavallaan. Tulennielijä - tuleenastuja - tulija, kokija - tekijä - näkijä.

Tarinoita kehityksestä on myös "Elämä on tietyö", joka kuuluu syntyneen Velton ollessa tietyömaalla muutama vuosi sitten. Tarina ei kuitenkaan kerro hiekan lapioimisesta, vaan nimensä mukaisesti pureutuu avarampiin asiakokonaisuuksiin.

Varsinainen helmi levyllä on sen lopetusbiisi "Äidinmaa", herkkä vetoomus meille kaikille pehmeämpien elämänarvojen puolesta. "Äidinmaa - rauhan maa, jonka toivossa väkevät näkevät. / Äidinmaa rauhan maa, missä rohkeus on sitä, että rakastaa." Tämä biisi on sellainen, joka täysin hiotulla laulutavalla voisi kuullostaa jopa pliisulta, kuten myös "Elämä on tietyö", joka kuulostaa ensikuulemalta melkein kuin joltakin Tuomisen humpalta. Sanoitukset ja Velton elämänkarhea tulkinta saavat ne kuitenkin elämään.

Moni pitää Velton juttuja jotenkin mahdottoman vaikeina tai jopa sanakeikarointina, mutta minusta tuntuu, että hänen pyrkimyksensä on pikemminkin selventää vaikeita asioita kuin päinvastoin. Kaaoksesta selkeyteen, pimeydestä valaistumiseen. Kaoottinen maailma kaipaa nopeita, selvia ratkaisuja ja kuten on nähty, myös selväsanaisia johtajia, jotka vallastaan juopuneina helposti unohtavat vastuunsa. Veltto ei ole johtaja vaan opastaja, joten "diggaaminen" on tavallaan väärinymmärtämistä, vaikka saattaakin johtaa kehittyessään ymmärtämiseen.

Tärkeä osa Velton teksteissä on ollut aina seksuaalisuudella. Biisillä "Seksuaalisubjekti" Veltto ei saarnaakaan muodikkaasti tasa-arvoisuutta vaan kiteyttää sanomansa: "Uuteen, uuteen seksuaalisuuteen- sukukokonaisuuteen". Jälleen tulee esiin kehityssuunta kaoottisuudesta harmoniaan. Tällaisia asioita kuvattaessa on helposti olemassa vaara, että kehitys ilmaistaan yksinkertaisen Hyvä/Paha-asetelman pelkistämisellä. Velton tyyli on kuitenkin jotain hyvän ja pahan tuolla puolen. "Jos sun mielesi tekee hyvää, anna sen tehdä, mutta jos se tekee pahaa, tee sille hyvin..."

"Rock'n roll on sitä mitä on. Ei sille voi olla uskoton." Veltto on siis palannut hiljaiselon jälkeen ja ratsastaa jälleen. Ei ole tietä sinne, missä jo on, mutta tämä levy on ainakin omasta mielestäni antoisa "vanhoille" ystävillekin. Toisaalta: on turhaa tuomita sen enempää kuin ylistääkään, kun kerran on mahdollisuus ymmärtääkin. Tämän jälkeen vasta voi sanoa, mitä Veltolla on annettavaa ja onko hänellä annettavaa.

Virtasen sivuja ylläpitää Waldemar Wallenius, jolle tarkoitettu sähköposti lähtee tätä tekstiä napauttelemalla...	Kirjavan "Puolueen" sitoutumattoman puheenjohtajan Pertti "Veltto" Virtasen saattaa tavoittaa sähköpostitse tätä tekstiä napauttelemalla...

Näpäytä ylläolevaa palkkia tai tätä tekstiä, niin pääset takaisin sinne mistä tulitkin...