<<< Takaisin hakemistoon

Soundi - lokakuu 1976

Veltto V toimii monella tasolla

Arto Melleri

Piirroksen teki vanha kunnon Kari Sipilä, kuvat taisi ottaa Juho Juntunen
ja alkuperäisen montaasin taisi tehdä WW taittoveitsellä (silloin ei tiedetty Photoshopista mitään!)

Tämä haastattelu kysyy enemmän kuin vastaa: Velton suuri synteesi ei vielä ole valmis.
Kuinka hän toteuttaa "suurta kieltäytymistä"? Mitä merkitsee Malamatin tie rockissa? Mikä tai kuka on Syn-Kristus? Mitä on olla vapaa? Miksi me olemme kusessa? Miksi Virtanen-yhtye ennen vanhaan lavoilla tuhosi, repi ja raiskasi? Mitä merkitsee naisen kehitys Lolitasta Nanaan? Ynnä muuta. Ja niin edelleen.
Hyvät lukijat, rakkaat sanankuulijat: ONKO TAMÄ MIES HULLU? Vai veltto? Soundi paljastaa ensimmäisenä lehtenä hänen kuuluisaksi tulemisen pelkonsa.

Veltto Virtanen selaili vanhaa Ratto-lehteä toimituksen pöydän ääressä ja puhui, ja puhui, ja puhui... Tässä johdatus keskustelun pääteemoihin, vertauskuviin ja ennusmerkkeihin. Mukana olivat Veltsu, Waltsu & Meltsu.

"Minä olen puhdas taistelukenttä: voin yhdistää Marxin ja Freudin koska tahansa, mutta kommunistit ei. 'Freud on out' ja freudilaisille Marx on naurunaihe."

Miten hyvin tämä taistelukenttä kuvastuu sinun levytetystä tuotannostasi?

"Kyllä sieltä minuun tuntuman saa, mutta me puhuimme tuossa juuri Harri Rinteen kanssa, että seuraava LP voisi olla Mitä Veltto V todella sanoi. Ihan vain sen takia, että vaikka mä olen ideologi ja saarnaaja, niin nämä laulut ovat silti enemmän esteettisiä ilmiöitä. Ja ne tekee saatanan vaikeiksi juuri se, että mä olen pyrkinyt tiivistämään niitä niin pitkälle. Niissä on paljon asiaa, monia ideoita ilmaistu vähillä sanoilla."

"Jos ne ottaa vain yhdeltä tai kahdelta tasolta niin kuva niistä melkein enemmän hämärtyy kuin aukeaa. Kusessa-albumiin mä olen laittanut jokaisesta laulusta avainlauseen: kun sitä jossain bussissa miettii, se saattaa auttaa..."

"Minkäkö takia kusessa? Siinä on sellainen kehityshistoriallinen tendenssi: sattuma itse asiassa johdatti minut tähän ideaan. Siinä on kannessa semmoinen minusta puolitoistavuotiaana otettu kuva, jossa mä seison totisen näköisenä... Ieikkikoira vieressä ja sylissä karitsa ja housunpuntti märkänä. Ajatelkaa mikä symboliikka! Ja sitten mä rupesin ajattelemaan omaa kehitystäni -ja sitä tosiseikkaa ei voi muuttaa, että edelleen ollaan kusessa, mutta toisella tavaila... omaehtoisesti. Takakannessa mä olen vaihtanut koiran kissaan: tehän tiedätte, koira on samanlainen kuin ihminen, ehdollistettu tietyjen lakien ja sääntöjen mukaisesti... Pavlovin koirat ja muut, mutta kissassa on jotakin... villiä ja aitoa."

"Mä koen, että mulla on kissan luonto nykyään, mutta silti mä olen kusessa. Mä olen oivaltanut jotakin, mutta mitään oleellista ei ole vielä tapahtunut: että mä olisin sivuuttanut esimerkiksi teidän tasonne tai jotain vastaavaa."

Voisitko määritellä vähän tarkemmin kenen aiheuttamaa on sun kusessa olemisesi? Ja onko sulla kuvaa siitä, miten kusesta pääsee pois?

"Kusesta pääsee pois... ulostamalla sen! Luominen on itse asiassa yksi ulostamisen muoto! Mutta se jää leimaksi vaatteisiin jos ei avaa nappeja... No, okei: tämä yhteiskunta ei sovi mulle, mutta en mä nyt rupea tässä tarjoamaan tilalle mitään muutakaan, utopista tai ideologista ratkaisua."

"No, minulle vapauden käsite on oikeastaan hyvin anarkistissävyinen. Vanha Wittgensteinin totuus sanoo, että 'olla vapaa jostakin vai johonkin', mutta en mä oikeastaan sitä pyri enää määrittelemäänkään. Marcusella on tästä hyvin esseessä vapaudesta... Sen pääteema on, että täytyisi löytää uusi aistiherkkyys. Mä en nimittäin usko, että tässä yhteiskunnassa tai muissakaan olemassaolevissa yhteiskunnissa voi olla vapaa jo senkään takia, että kieli, ajattelu, kaikki on niin suljettua, perkele..."

"Marcuse puhuu tästä aistiherkkyydestä: siis pitäisi intuitiivisesti, lähinnä vaistolla pystyä tajuamaan se mistä aloittaa tämän suuren kieltäytymisen."

"Mä sanoin, että esimerkiksi kieli on niin suljettu merkkijärjestelmä, että ihmiset pitää melkein hulluna, jos minun tavallani käyttää laajempaa sanavarastoa, laajempaa sanojen merkitysskaalaa. Ihmiset pystyy ymmärtämään sen vain niin, että ne typistää sen omalle vastaanottotasolleen. Puhe menee yli, koska vastaanottajalta puuttuu se kokemuspohja... Ei se, että mä käytän sanoja usein eri lailla - laajemmin - ole mitään koruommelta tai sanoilla peilailua: mä koen olevani tyyppinä sen verran 'laajempi', käsitteenä itselleni, käsitteenä Veltto."

No, miten ihmiset sitten voisivat laajentaa skaalaansa? Kuuntelemalla Kusessa-albumia?

"Tämä haastattelukin voisi toimia jonkinlaisena vinkkinä mun ymmärtämiseeni... niin että jos ihmiset tiedostaisivat sen seikan, että mä teen näitä hommia vilpittömästi ja että ne laulut sisältää huomattavasti enemmän kuin näennäisesti tuntuu. Kun mä esimerkiksi tässä haastattelussa sanon, että siellä on jotain, niin sen jälkeen ne ehkä syventyisivät tarkemmin ja voisivat löytää sieltä jotakin, saada jotakin... En väitä että ne saisivat taivasosan tai... Mutta ne saa potkun muniinsa tai potkun perseeseensä, miten vaan: potkun 'vilpittömyyden jalalla' niin kuin laulussa Nunna sanotaan."

"Minun tarkoitukseni ei ole ikinä ollut olla mikään suuri vaikuttaja, mutta mä olen tässä viime aikoina muutaman kerran saavuttanut yleisön kanssa uudenlaisen herkistymisen vaiheen. Kiertueella Juicen kanssa mä huomasin, ettei se ole aina niin poissaolevaa tai tyhmää... Tuli joskus suorastaan harras tunnelma, yleisö hiljeni niin kuin kirkossa, ihan tosi. Te tiedätte, miten idioottimaista se on, kun mä yleensä menen johonkin tanssipaikkaan, menen sinne reippaana ja paita roikkumassa housujen päällä ja räkä poskella, soitan kitaraa ja laulan... Eihän mulla ole oikeastaan odotettavissa muuta kuin tulta ja tulikiveä päälleni... Mutta mä olen todella halunnut ja haluan antaa sen tunteen joillekin, että meitä mustia lampaita on muitakin."

"Minusta tuntuu, että tämä on oikeastaan muotiasia... Keitä sä tarkoitat? Ei Juicella eikä Davella eikä kenelläkään niistä ole tässä asiassa mitään tekemistä mun kanssa."

Kuitenkin toimit samassa kehyksessä...

"Samassa kehyksessä, joo, mutta mä oon nimittäin ainoa tyyppi, joka toteuttaa ns. Malamatin tietä, moitteen metodia.. Tätä on toteuttaneet jotkut suuret tyypit kuten Jeesus, Buddha tai Zarahustra. Ne tiesi sen, että jos ne liian aikaisessa vaiheessa antaa itsensä yleisölle ja vaikuttaa siihen niin, että siitä tulee feedback-homma, se tulee syy- ja seurauskehäksi. Ja silloin ne sitoutuu siihen yleisöön - ne heijastaa oman persoonallisuutensakin sen yleisön kautta."

"Ja nyt se vahinko on jo tapahtunut näiden kohdalla, jotka jauhaa sitä etteivät halua vaikuttaa. Jos mä todella haluaisin vaikuttaa, niin tilanteen täytyisi olla sellainen, että erehtymismahdollisuudet olisi minimoitu, että mun synteesi olisi valmis... Mä voisin olla nytkin kova rock-tähti, mutta mä tiedän sen, että se menis ihan väärille ihmisille. Ne ihmiset joista mä todella välitän saattaisivat menettää sen mitä mulla on niille annettavana."

"Moni ihminen epäilee - mä tiedän sen - jo nyt Juicea ja Davea ja näitä, koska ne näyttää ihan kuin ne olisivat ruvenneet pikkutyttöjä kutittelemaan... Mä olen eri asemassa siksi, että mä en ole vielä mikään tietty Veltto Virtanen kenellekään, en mikään valmis hahmo... Virtanen-yhtyekin oli mun piilopaikkani tietyllä tavalla: minut sieltä harvemmin tapasi, ehkä lähinnä sanoituksissa ja nekin oli niin symbolisia ja vaikeatulkintaisia, ettei minuun päästy käsiksi. Ja lehdissäkin mä pyrin korostamaan omaa ideologin asemaani enkä mitään tähteyttä."

"Levytykset ovat mun näkyvää olemassaoloani, ne ovat konkreettista välitystä, joka on eri asia kuin vaikuttaminen. Se oli oikeastaan vahinko, että me päästiin levyttämään. Mä taas korostan, että olen tehnyt lauluja itselleni. Syntyi Virtanen-yhtye, vahingossa päästiin levyttämään. Mulle bändi oli jonkinlainen Mr Hyde. Itse asiassa me tuhottiin Virtanen alusta alkaen: jo kuukausi sen jälkeen kun meistä oli tullut pintabändi Hector-kiertueen myötä, me tuhottiin maineemme - jos muistatte niitä aikoja, niin kuin Tampereen konsertteja ja muita. Mulla oli semmoinen fiilis, ettei tästä näin mitään tule, ei tämä ole luovaa mun haluamassani mielessä."

"Me tehtiin loppuun asti se ruma, törkee, inhottava ja paha jumalan toinen puoli. Me käytettiin myös sitä hyvää niin paljon kuin mahdollista, mutta tässä on juuri se kauhea suhde: jos laskee pahan irti, niin sitä hyvää ei enää näy. Ja Virtasessa ollessani mä tajusin, etten halua olla mikään vaikuttaja. Täma Sleepy Sleepers / Virtanen -rinnastus on oikeastaan hyvin kuvaava esimerkki tästä."

"Mä olen nyt aika pitkälle sanoutunut irti näistä kuvioista, koska en käy keikoilla kuin hyvin satunnaisesti: köyhä opiskelijapoika tarvitsee rahaa, varsinkin kun opiskelijoiden taloudellista asemaa on kavennettu. Ja silloinkin mä käyn yksin. Mä en ole tunkemassa jalkaani jonnekin rock'n'rollin oven väliin, enkä mä mene sinne että 'Täältä tulee johtaja'... Mä pyrin olemaan niin vilpitön kuin mahdollista."

Monet käyttämistäsi aiheista ovat hyvin kirjallisia.

"No, ei kukaan voi väittää, että esimerkiksi Lolita olisi siirretty suoraan Nabokovin romaanista lauluksi. Sen teema vain on mun mielestäni sellainen ikuinen teema. Ei sitä ole mistään kopioitu ja siihen on takertunu erilaiset tyypit kautta aikojen. Mä olin tällä kertaa astia, jossa se väri sekos ja se tuli minusta ulos. Nabokov keksi Lolita-sanan, mutta synteesi on minun omani. Myönnän kyllä, että se on esteettinen: onhan sen oltava, että sillä olis tehoa."

"Jonkun Rick Randomin valokopioluonne on just siinä, että oli helvetin hauskaa nähdä miten pystyi kytkemään jonkun oman rakastamansa sarjakuvan Uusi jääkausi uhkaa täysin tämänhetkiseen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Esimerkiksi: Mars on räjäytettävä / niin saamme uuden auringon / Ellei ala tulla lämpöä / syy on Planeettain Neuvoston... Se on koko ajan täynnä meidän konkreettista ajatussisältöämme, vaikkei mitään suoraa kytkentää voi vetääkään, niin että se toimisi koko laulun kattavasti. Se on kuin uni, koska uneen tulee usein se mitä päivätajunnassa tapahtuu. Se ottaa ne raamit päivän tapahtumista ja unesta nousee ne kuvat. Sarjakuva Uusi jääkausi uhkaa on ollut se päivätapahtuma ja sitten siihen on pursunnut se mikä on ollut minussa sisällä."

"Aika lähellä totuutta on se, että mä olen toistaiseksi piiloutunut symboliikkaan siksi, että mä en koe olevani vielä valmis. Emmä tiedä kenen kanssa mä tätä lasihelmipeliä pelaan - ehkä oman varjoni kanssa. Taideteos sinänsä ei parane selittelemällä, mutta se joka katsoo sitä, voi selitysten jälkeen katsoa sitä omilla silmillään vähän valaistuneempana."

Saiko Luigi Hämeenoja sanoittaja-analyysissään (Soundi 3/76) otetta lauluihisi?

"Aika yksipuolisesti. Lehti-ilmoitustulkinnassaan se oli helvetin oikeassa: siinä että mä etsin toisia mustia lampaita, mutta mä en kuuluta ketään perään, ilmoitan vaan että olen olemassa. Mutta Luigikin oli mennyt muutamaan helppoon. James Dean ei laulussa 20 j.J.D. ole mikään mun kapinan symboli, vaan se on koko rock-kapinan symboli, ja se on laulu siitä missä tilassa kapina on 'vuonna 20 jälkeen James Deanin' eli tässä ja nyt."

"Luigi oli sen takia oikeassa monissa jutuissa, että se tuntee minut parhaiten. Mutta se analyysi kokonaisuutena oli aika pintapuolisesti ja vaikeasti kirjoitettu, niin vaikeasti että monet sanoivat, että Luigin jutulle pitäisi kirjoittaa oma tulkintansa! On vaikea tajuta, kun Luigi puhuu jostain Nietzschestä ja Spengleristä mun vaikuttajinani, jos ei ole lukenut niistä. Joku on kuullut Nietzschestä ja yli-ihmisestä ja Spengleristä ja länsimaiden perikadosta, mutta siihen se jää. Eikä niihin juttuihin pääse kiinni pelkästään lukemalla.»

"Mä olen huomannut sellaista, että jotkut vähän älykkäämmät rock-tähdet Suomessa yksinkertaistaa sitä hommaa mitä mä olen tehnyt. Ihan tosi, sitä on tapahtunut: ideologisesti mä syötin yhden LP:n tässä sisään... Ehkä mun sanomani kaipaa välittäjiä, mutta ei vesittäjiä. Suomi nyt on tällainen kulttuuriläävä ja -räkälä, jossa röhkii isommat ja pienemmät porsaat, eikä täällä oikeastaan ole minkäänlaista rock-perinnettä, ei edes huonoa perinnettä. Ei mitään Dylan-perinnettä tai vastaavaa, joka näennäisesti oli 'huonoa' - sillä tavalla, että se rapattiin tosta vaan - mutta historiallisesti kuitenkin merkittävää. Meidän ainoa perinne on huonosti kopioidut hyvät piisit. Vasta viime aikoina on joittenkin kiitettävien otusten niin kuin Juicen tai Kynän ja muitten ansiosta luotu omaa suomalaista rockia."

"Kusessa-levyllä on muutama aika selvä laulu, ne ovat sellaisia yhden ajatuksen ympärillä pyöriviä. Siinä on aika monia rakkauslauluja, kauniita lauluja, mutta nekin sellaisia pieniä mielettömyyksiä. Kokonaisuus hahmottuu piisi piisiltä: se alkaa Vaeltajasta jonka ydinajatus on se, että aina voi kokea lisää. Veltto ratsastaa jälleen -niminen piisi haluaa sanoa sen, että ehkä mä vähän ratsastankin jollakin. Vaikka siinäkin on semmoinen Yksinäinen Ratsastaja -meininki. Ideana on se, että monet haaveilevat kuolemanjälkeisestä elämästä, mutta mä henkilökohtaisesti pidän tästä kuolemaa edeltävästä elämästä. Taivaanrannan maalareita mä soitan nykyisin keikoilla ekana: se on aika selvä laulu, lastenlaulu, kertomus oikeasta ottamisesta. Rakkaan kaverini Nietzschen hommia aika pitkälle. Sinä olet sade? Niin, mulle se on helvetin tärkee rakkauslaulu, mutta Alatalo teki siitä vaan menevän ja kivan pop-kappaleen. Tässä tulee se meidän luovien ja toteuttavien kuilu - mä en ikinä vois tehdä piisiä ajatellen, että kuka tahansa toteuttas sen, koska mä en tee niitä maailmalle kertakäyttötavaraksi enkä tukemaan välinpitämattömyyttä... No, kultaisella ongella ongin ja iso karppi kävi koukkuun."

"Kyllä mä huomasin sen, että kun tausta kulki ja soi oikein tässä Vapaalla Richterin asteikolla -piisissä, niin mä nousin itsekin parempaan suoritukseen laulajatasolla... Mutta se ei ole oleellisinta: olisinhan mä voinut tehdä sen millä tasolla tahansa tai rapata yksinkin, mutta nyt kun on tällainen Juice käytettävissä, niin käytetään sitä."

"Richterin asteikolla mitataan maanjäristyksien voimakkuutta: tämä piisi kertoo naisesta jolla on täysi kymppi tässä asteikossa. Se on laulu siitä, miten jätkien on vaikea kestää vertailevia naisia: sen takia ne katsoo vähän karsaasti sellaisia naisia jotka on kovia touhuamaan. Siinä on kehityshistoriallinen tendenssi 'Lolitasta Nanaan' (Nana on huora Emile Zolan samannimisessä romaanissa): se miten tämä 'na-na-nainen' on saavuttanut uudestaan viattomuuden kiillon silmiinsä koettuaan kaikkea mahdollista. Lolitan viattomuus on vaihtunut Nanan kokemuksen viattomuudeksi. Se piisi todella kulkee."

"Toisella puolella on marssi, joka ilmentää tällaista ryhdikästä ja leikillistä suhtautumista elämään: Aina kolmanteen sukupuoleen. 'Kolmannen sukupolven lotan / luona saappaat pois otan' ja kaikkea tällaista."

"Mutta vaikka tämä levy on professionaalisempi, se ei merkitse sitä, että mä olisin tinkinyt jostain... Ja kyllä laulu menee välillä ihan aidon falskiksi. Koska sen pitääkin mennä... Mä olen joskus epäillyt sitä, että kun mä teen rujoja temppuja noille piiseilleni, niin joku psykoanalyytikko voisi sanoa, että mä pelkään tulla kuuluisaksi. Kusessa-levyllä on sellainen piisi kuin Erämaan kettu, jonka mottona on karkoittaminen, että älkää nyt tulko mun opetuslapsikseni. Mä tiedän itse rajallisuuteni ihmisenä: jos mä saisin kauheen palvonnan, niin kyllä se vaikuttaisi."

"Eksistentiaalinen näkemys on vallannut minun mieltäni viime aikoina: tämä on totuus, mikä on mun rock-tähteyttäni ja kaikkea sellaista vastaan, tämä että ihminen voi valita olemassaolonsa, oman vieraantuneen olemassaolonsa ja oman aidon olemassaolonsa väliltä. Jokainen tiedostava yksilö, joka pääsee näin pitkälle, että voi ruveta miettimään kumman olemassaolon valitsee, pystyy hahmottamaan oman menneisyytensä ja oman historiallisen tulevaisuutensa... koska sä olet sillä jatkumolla, niin sä pystyt hahmottamaan sen mihin sä päädyt. Tämä on se sinun vieraantunut olemassaolosi, mitä sä olet tähän asti elänyt, koska sä olet joutunut kriisiin ja miettimään että mitä nyt..."

Voisitko selittää lukijoillemme mikä tämä tämmöinen Synkristus oikein on?

"Kalojen Ajan alussa 2000 vuotta sitten ihmiskunta vajosi uskonnollisuuden ja uskon syvään aikakauteen. Ja Antikristus nousi ihmiskunnan alitajunnasta, koska tää Hyvä ei ollut tuonut ratkaisua. Antikristus havahdutti uudelle ajattelun tasolle. Nyt on alkamassa Vesimiehen aika, joka on mystiikan aikakausi. Uskonnosta mystiikkaan on hyvin pieni hyppäys ja silti se on ihan eri asia - mystiikka ei vaadi mitään johtajahahmoa, ei mitään Ukko Ylijumalaa."

"Ja Synkristus ei ole varsinaisesti mikään Kristus tai uuden saarnaaja: Synkristus on suuri sadonkorjaaja joka kokoaa kaiken sen mitä tämä ajanjakso on tuonut tullessaan. Se pyrkii mahdolli simman objektiivisesti tai ulkopuolelta havainnoimaan ja ottamaan sen oleellisen siitä ja tekemään siitä ihmistä lähellä olevan runon tai kaanonin tai minkä tahansa... Evankeliumin, no okei. Se kerää kylvettävät siemenet uutta aikakautta, uutta hahmoa varten. Ja voi olla ettei synkristillinen vaihe - kun siirrytään mystiikkaan - olekaan mikään yhden ihmisen vaihe. Ehkä näitä synkristuksia on monta eri aloilla ja ne on yhdessä se Synkristus... Sen olis aika tulla, koska mystiikan aika alkaa kymmenen vuoden päästä... Mä koen itselläni olevan synkristillistä tehtävää - mä olen rockin Synkristus."

"Vaikka mä en uskokaan mihinkään ylihistorialliseen tai teologisiin arvoihin, mä uskon niitten symboliikkaan. Mä uskon jopa USKOON, uskonnolliseen kokemukseen, intuitiiviseen puhtaaseen elämykseen joka ylittää älyn rajat. Ja se on myös minun suhteeni taiteeseen ja estetiikkaan, koska laulu, jossa on kromaattinen asteikko, on jo maailmankaikkeuden sykettä. Tosin tämä meidän länsimainen sävelasteikkomme on vähän puppua, nimittäin ainoastaan ensimmäinen alkusävel ja loppusävel on oikeilla paikoilla, ja se on jaettu puolisävelaskeliin niin että ne ei ota aaltoviivalla oikeata paikkaansa. Sen takia voidaan... mitä se nyt on... transponoida. Mutta intialaisessa viisisävelaskeleisessa skaalassa, jossa on sama matka jaettu, löytyy ne paikat aaltoviivallakin."

"Mun mielestäni progressiivisen musiikin edustajat, niin kuin Pink Floydit ja muut, ovat jääneet vain kehittyvään vaiheeseen - ne ovat itse asiassa huonoja rodunjatkajia tai perinteen eteenpäin viejiä, koska se musiikki on vain kehittyvää eikä kehittynyttä. Niillä on hahmo, mutta niiltä puuttuu maisema. Virtanen-yhtyeen levyiltäkin löytyy sisäänrakennettu dialektiikka, Jang ja Jing, punk-rockin ja älyn synteesi."

Miksi sinä sitten, kun et oikeastaan haluakaan olla rock-tähti tai massavaikuttaja, toimit rockin kehyksessä? Mikset tee tieteellisiä selvityksiä näistä asioista? Tai ryhdy maallikkosaarnaajaksi?

"Mä olen vielä niin nuori. Homman nimi on se, että nää laulut ja runous on helpompi keino silloin kun ei ole valmis: niissä on varaa sormenpäätuntumaan, aavisteluun, maisteluun. Ei niissä tarvitse olla loppuunvietyä teoriaa tai muuta."

©ARTO MELLERI 1976

Vuoden -76 lokakuussa Soundin kannessa oli uusi tähti Freeman ja sisäsivuilla muina aiheina mm. "Avoin kirje kaupallisuudesta", Patti Smith Helsingissä, Flying Burrito Brothers, Finnforest, Steve Hillage, Jussi Raittinen Nashvillessä ja Hot Tuna.
Ihan erikseen pitää kuitenkin mainita Arto Mellerin lyhyeksi jäänen rock-journalistin uran ehkä ainoat levyarvostelut. Hän esiintyi singlearvostelijana otsikolla "Räminan eskatologia - eli Arto Melleri ja uudet EP:t". Otsikko viittaa siihen, että orastavan uuden aallon myötä oli 60-luvulla käytöstä poistunut EP-levy palaamassa takaisin.
Soundin seuraavassa numerossa ilmestyi sitten meikäläisen "Kusessa"-arvio, joka tänään luettuna tuntuu uskomattoman ylistävältä. Uskomattomalta siksi, että tuon mainion levyn lainasi joku nainen melko pian arvion ilmestyminen jälkeen, enkä ole kuullut näitä lauluja sen jälkeen kuin satunnaisesti, joten sikäli tulee lähiaikoina ilmestyvä uudelleenjulkaisu olemaan tervetullut. Voin itsekin tsekata pitääkö seuraava teksti tosiaan paikkansa! (WW)

VELTTO V
Kusessa
(Love LRLP 202)
Vaeltaja - Veltto ratsastaa jälleen - Taivaanrannan maalari - Ei sen väliä - Nyt - Teoria tämäkin - Pysy erossa meistä - Nunna /// Erämään kettu - Sellainen kuin sinä - Sinä olet sade - Laulava miekka - Suuri taikuri Freud - Tähtiä täynnä - Eteen, päin - Kehtolaulu
Ei olisi uskonut, että se raju Veltto voisi olla näin herkkä ja silti rajumpi kuin koskaan! Nyt jos koskaan Veltto toimii "hyvän ja huonon ulkopuolella": hänen laulunsa (se ääni) on välistä niin hentoista ollakseen lähes itkettävää ininää, kun taas hänen laulunsa (ne sanat) ovat niin mielettömän loistavia, että tiedetään ihmisten hyppineen innosta niiden ainutlaatuisia ajatelmia kuunnellessaan.
Tätä levyä ei voi käsitellä niin kuin tavallista levyä, koska se on kaikkea muuta kuin tavallinen. Ja kuitenkin se on vain yhden lurjuksen röyhkeätä itsetehostusta. Ja se on meitä kaikkia rakastavan huolestuneen profeetan saarna. Se on spontaanein levy mitä on tehty sitten Wild Man Fischerin päivien ja silti se tukeutuu vuosisataisen filosofisen kehityskulun uusimpiin mutaatioihin. Se on jotain muuta.
Kai teille selvisi Arto Mellerin ja Iltatähden haastatteluista (ja muistaako kukaan Hectorin viime kesäistä radiossa?), että Pertti Virtanen ei ole kuka tahansa rock-tähti tai sellaiseksi aikova. Niin, tai hän hän ON sitä jos haluaa ja paremmin kuin suurin osa, mutta hän on ennenkaikkea nuori mies, joka haluaa potkaista meita ajatuksella.
Virtanen-nimisessä rock-yhtyeessä toimiessaan Veltto antoi jo vihjettä siitä, etta hän jos kukaan haluaa pyrkiä myös sanomaan jotain. No, se sanoma tahtoi vähän hukkua kaiken muun kohinan sekaan, vaikka kyllä se sieltä löytyi kuultavana ja kirkkaana. Mutta tällä levyllä Veltto on pelkkää Velttoa, vain hän ja akustinen kitara, plus joskus esim. Ievyn toinen tuottaja Dave Lindholm rummuissa tai ex-virtanen Veli-Matti Toivonen bassossa. Mainita täytyy myös satunnainen huuliharpisti/kitaristi Paavo Varpio.
Ne laulut? Voi herttileiri sentään, en minä niitä vielä pysty kunnolla selostamaan kun ei niiden juoksua noin vain ulkoa opita. Yksinkertaisen nerokkaitahan ne ovat rakenteeltaan ja ajatuksiltaan, mutta silti antoisan hitaita. Mutta kais koitte sen saväyksen, kun Veltto TV:ssä heitti tämän laulun Veltto ratsastaa jälleen: "Mä tiedän, etta monet teistä haaveilee kuoleman jälkeisestä elämästä, mutta se jättää mut ajatteleen, mitähän te siitäkin kostuisitte, sillä sehän on taas elämää ja sitähan te ette taas pysty elämään." Vielä syvällisempää tulee seuraavassa sakeistössä. Ja Kehtolaulu on... on... ääh, se on vaan raju ja jätetään analysoinnit Luigille.
Tämä on ajaton levy tässä ja nyt.
WALDEMAR WALLENIUS
(marras-joulukuu 1976)

Virtasen sivuja ylläpitää Waldemar Wallenius, jolle tarkoitettu sähköposti lähtee tätä tekstiä napauttelemalla...		Kirjavan "Puolueen" sitoutumattoman puheenjohtajan Pertti "Veltto" Virtasen saattaa tavoittaa sähköpostitse tätä tekstiä napauttelemalla...

Näpäytä ylläolevaa palkkia tai tätä tekstiä, niin pääset takaisin sinne mistä tulitkin...