| Musa - marraskuu 1974 |
 |
|
|
|
| Teksti: Waldemar Wallenius |
| Musa - marraskuu 1974 |
|
|
|
|
|
| Teksti: Waldemar Wallenius |
"Kun olin vielä ihan kakara, oli minulla jo silloin tapana kirjoitella kaikenlaisia runoja. Sitten kerran näytin niitä ujoudestani huolimatta eräälle tytölle ja voi että minä olin ONNELLINEN, kun hän sanoi, että hän piti niistä", kertoi lehdellemme tamperelaisen Virtanen-yhtyeen johtaja Veltto Virtanen.
Tuo sana "onnellisuus" on kaikesta päätellen eräs tärkeimmistä avainsanoista tätä suomalaisen rockin uutta ihmeilmiötä tarkasteltaessa. Tarkastelemista siinä joka tapauksessa on ja niinpä päätimme ottaa pojat pienen kyselyhetken kohteiksi pelkästään sen takia, että yhtye on jo kerinnyt saada melkoista mainetta erilaatuisilla tempauksillaan ja mahdollisesti jopa joitakin faneja, jotka innokkaasti odottavat saavansa lukea lähempiä tietoja ihanteistaan sekä sekalaisia viisauksia heidän huuliltaan.
Näin meillä oli vastakkain musamies Waldemar sekä virtaset Virtanen ja Porski, joiden ajatuksenjuoksuun saamme tässä nyt tutustua. Siinä tulikin sitten puitua monia Virtanen-ideologialle läheisiä aiheita ja ajatuksia - ja jos taas haluatte tutustua bändin musiikkiin tarkemmin, niin se käy päinsä kun ostatte heidän rajun singlensä "Ikiliikkuja"/"Klark Kent" taikka vielä paremmin kun tuhlaatte rahanne näinä päivinä ilmestyvään LP-albumiin, joka on nimeltänsä "Haloo!".
Tosiaankin...
No niin, teillä varmaan löytyy valmiissa mielipiteessä, jotta siitä vaan!Porski: "Joo - ensinnäkin voitaisiin puhua tästä rajuudesta, josta on jo paljon puhuttu ja johon vielä varmaan palataan tässä yhteydessä. Sitten on tämä skitsofrenia, joka on meidän bändille aika ominaista. Sitten voitaisiin puhua siitä, että tämän bändin idea on aikalailla valmiiksi ajateltu homma, joka perustuu filosofiaan."
Onko Virtanen tosiaan ensimmäisiä bändejä Suomessa, joilla on joku LINJA?"Kyseessä ei kylläkään ole mikään sellainen linja, että sen voisi muutamalla sanalla ilmaista, mutta sen voisi sanoa perustuvan tietynlaiseen ristiriitaan - repeytymiseen ja repimiseen... Välillä näyttää siltä, että homma olisi kasassa, mutta sitten taas repeää..."
Mikä repeää?Virtanen: "Oleminen... se olotila missä ollaan. Bändin linja on siis jotain sellaista, että me voimme tehdä ihan mitä tahansa, mutta siinä on koko ajan sellainen ylätaso, jota monet eivät kyllä huomaa..."
Ja jota ei ylitetä - tai aliteta???"Tämä ylätaso on se taso, jolla me itse olemme ja jota moni ei tosiaan huomaa. Kaikessa siinä pelleilyssä, mitä joskus esitämme, on siis todellakin joku konkreettinen sisältö."
Oletteko te vielä lapsen tasolla?"Minä itse ainakin korostan sitä, että olen lapsen tasolla... tai haluaisin olla, sillä enhän minä todellisuudessa ole. Haluaisin olla niin vilpitön kuin voi olla."
Onko tämän takana sitten jotain lapsuuden traumoja tai sellaista?"Ei vaan lapsuuden onnellisuus!"
Teillä on ollut onnellinen lapsuus?Virtanen edelleen: "Kyllä minulla ainakin... villi lapsuus."
Porski: "Perustavaa laatua oleva juttu on se, että tämän homman varsinaisia moottoreita ovat Veltto Virtanen ja Moog, joiden toiminta perustuu pitkälti siihen, että jätkät ovat tutkineet Nietzscheä jo pitkän aikaa - ja päätyneet täysin vastakkaisiin tulkintoihin..."
Virtanen: "...tai oikeastaan ihan samaan..."
Porski: "...vastakkaisiin sikäli, että Virtanen on päätynyt hyvyyteen - han on löytänyt Nietzschestä sen hyvän ja Konttinen on tullut päinvastaiseen tulokseen. Tässä on se ristiriita ja taistelu, joka pistää bändin systeemin liikkeelle."
Voitteko nyt vähän selvittää Nietzscheä - mikä siinä on se hyvä ja mikä on se paha?Porski: "Sitä on kyllä vähän vaikea selvittää näin Iyhyen haastattelun puitteissa."
Mutta jos meidän lukijaraukkamme eivät tiedä että mikä tämä Nietzsche oli oikein miehiään?
Virtanen: "Mitä sen väliä, sillä siitä on annettu niin väärä kuva, ettei Nietzschen mainetta kuitenkaan tässä pysty puhdistamaan. Mutta se on kuitenkin yksi tärkeimmistä pointeista, että onko sääliminen oikein eli että onko se hyvä asia että pyrkii 'ymmärtämään' ihmisiä - 'kyllä mä ymmärrän sua' ja taputetaan olkapäälle - vai onko se vasta hyvä, että menee niin pitkälle että tosiaan kieltäytyy ymmärtämästä ja pakottaa sen ihmisen irtautumaan itsesäälistä ja ajattelemaan itse itsensä puolesta. Onko tämä vasta sitä todellista ihmisrakkautta, että ei anna 'auttavaa kättä' vaan on 'paha' ja toimii aktivoivana ärsykkeenä. Ensin siitä seuraa tuska, joka sitten jalostuu joksikin paremmaksi."
Aika vakavaa tekstiä heh heh heh..."Se on aika vakavaa vaikka tässä vähän naurettaisiinkin. Mutta sille vakavuudellehan pitääkin nauraa, sillä ei mikään voi olla niin vakavaa etteikö sille voisi nauraa."
Porski: "Ja mitä tulee tähän aikaisemmin mainittuun bändin mielisairauteen, skitsofreniaan, niin tässä bändissä on aika sairaita jätkiä, minä mukaanluettuna..."
Virtanen: "Siis terveitä jätkiä, jotka myöntävät hoidon tarpeensa."
Porski: "On puhuttava mielisairaudesta käsitteenä ja miten se mielletään. Me ilmennämme sitä siten, että me reviydymme irti siitä mitä meidän sisäämme on tungettu tähänastisen elämämme aikana - tavoista ja asenteista ja mielipiteistä ja kaikesta muusta roskasta. Kun kaikesta tästä repeytyy irti niin heti erottuu muusta yhteiskunnasta ja heti on joukko ihmisiä leimaamassa mielisairaaksi ja skitsofreeniksi. Koko homma lähtee siis siitä, että inhimillisyyden perusta on siinä että ihmisellä on tietoisuus, tietojen kokonaisuus ympäristöstä, ja sitä täytyy laajentaa. Ihmisen nykyinen tietoisuus on varsin tuore kehityksen tulos, viimeisten sadantuhannen vuoden tuote, ja sen kehitys on vasta alkamassa."
Tämä Nietzschen "superihminen"-ajattelu heijastuu siis teidän musiikissanne siten, että jotkut ihmiset näkevät itsensä paljon parempina kuin te, koska he ovat mielestään korkeammalla henkisellä tasolla kuin te ja diggaavat mielestään paljon parempaa musiikkia kuin teidän musiikkinne, joka on lapsellista ja naurettavaa - ja joka itse asiassa onkin jonkinlainen reaktio tällaisia näkemyksiä kohtaan. Onko näin ja perustuuko tämä nyt siihen Nietzscheen?"Kyllä juttu on kokolailla noin. Mitä tulee juuri tähän pätemisen tarpeeseen yhteiskunnassa, niin tässä suhteessa Nietzsche on ollut väärinymmärretty. Tämä 'yli-ihminen' ei ole jotain, joka olisi tässä yhteiskunnassa muita korkeammalla ja halveksisi 'alempia' ihmisiä, vaan yli-ihminen on - tulee olemaan - normaalin evoluution eli kehityksen tulos samalla tapaa kuin nykyinen homo sapiens on kehittynyt ensin solusta apinaksi ja niin edellen. Me emme ole yli-ihmisiä eikä kukan meistä ole yli-ihminen, mutta me haluaisimme olla 'enemmän ihmisiä'."
Sanoi Virtanen ja jatkoi..."Jokainen meistä on tämän yhteiskunnan tuote ja minun perusajatukseni on se, että yhteiskunta on parikymmentä vuotta tehnyt minusta jotain paskaa ja sitten eräänä päivänä aloin tappelemaan sitä vastaan. En tappele nykyisyyttä vastaan, vaan niitä pariakymmentä vuotta vastaan, jolloin olin vielä niin penska, etten voinut asialle mitään. Silloin luotiin kaikki tällaiset arvostukset että jotkut ovat parempia kuin muut. Ihmisen pitäisi tietää, että hän on silloin paras kun hän on eniten ihminen. Mutta mikä on ihminen? Sitä ei voi määritellä nykyisten näkemysten vallitessa, tämän moraalin ja etiikan puitteissa... Tässä mielessä Juice Leskinen on oikeassa kun hän sanoo, että on onni kun joku vielä sentään runkkaa... Juice olisi hyvää terapiaa ihmisille, jos hän toimisi sellaisessa ympäristössä kuin on meidän bändimme mutta hän toimii nykyään tuollaisissa viihteellisissä ympyröissä - hän on rutinoitunut esittämään hommaansa tuolla lavoilla ja on enää vain joku 'Porno-Juice'. Hänen menestyksensä salaisuus on kenties siinä, enä tämä porno on sittenkin niin lähellä nykyisen yhteiskunnan systeemejä.."
(Jaa-a, tuohon varmaan löytyy monenlaista sanottavaa niin Juicen kuin monien muittenkin taholta...)"Mutta tällainen lapsellisuus / lapsenomaisuus ja siihen yhdistettynä vielä rajuus ovat loppujen lopuksi aika vieraita ilmiöritä. Tämä nykyinen rock & roll -'rajuus' on vähän sellaista ja tällaista... Ei vielä näe ketään, joka TOSIAAN IRROTTELISI niin että päässä sekoaisi ja onnuttaisiin lavalta pois."
Tuntuu siltä että ihmiset pelkäisivät hienhajua."Se on totta - tässä yhteiskunnassa ei olla totuttu irrottautumaan. Toivoisinkin voivani vaikuttaa kaikkein eniten tuollaisiin 11/13-vuotiaisiin, koska heillä olisi mahdollisuus oppia ja heillä on tulevaisuus. Mutta sehän hommassa onkin kaikkein onnellisinta ja hienointa, että meidän musiikkimme on vaikuttanut sittenkin eniten tuollaisiin yli 20-vuotiaisiin - koska tunnen että monet heistä ovat kokeneet saman tyhjyyden tunteen kuin me."
Erään toisen lehden haastattelussahan te totesitte, että tuollainen lukio-ikäinen nuori on niin "vanha" - pikkuvanha - eli fiilinki on se, että "nyt aikuistutaan, lähdetään mukaan työelämään". Sitten pari vuotta töissä tai opiskelemassa oltuaan he ehkä alkavat ajatella, että kyllä tämä menee hieman liian vakavaksi ja alkavat hieman irrotella."Mutta suurin osa ei ala koskaan irrottelemaan, vaan heistä tulee aikuisia. Sitten vanhana eläkkeelle jäätyään he menevät lasten kanssa pusikkoon inkkaria leikkimään ja huomaavat, että se on hienoa. Ei kenenkään vanhuksen tarvitse enää leikkiä aikuista. Aikuisuus on sellainen hankala välivaihe, jonka ohi pitäisi päästä menemään vaivatta .Vaikka se onkin sellainen välivaihe jolloin tehdään työtä ja eletään omillaan, niin juuri silloinhan ihmisella on parhaimmat rahalliset ja muut mahdollisuudet toteuttaa niitä hurjia fantasioita, joita lapsena keksi. Ja juuri tämä aikuistumisvaihe on se vaihe, jolloin esimerkiksi meidän hommamme ei mene perille, koska halutaan olla aikuisia sen takia, että juuri silloin annetaan ymmärtää, että te ette voi olla aikuisia koska te olette niin riippuvaisia ja epäitsenäisiä!"
Hmmm. Meikäläisen ikätovereista suurin osa on todella asettunut aloilleen omiin uomiinsa, eivätkä he esimerkiksi ole lainkaan kiinnostuneita nykyisen pop-musiikin tapahtumista. Mitenkäs teikäläisen iässä, kun olette kolme-neljä vuotta nuorempia?"Tämä (23) alkaa olla se pahin ikä, jolloin syntyvät kaikkein pahimmat ristiriidat, kun aIkaa hiljalleen tajuta asioita ja olla vielä jotain mahdollisuuuksia aIkaa irrottelemaan..."
Entäs kun itse vanhenette - aiotteko irrotella lopun ikäänne?Porski: "Aiomme irrotella niillä ehdoilla kuin tähänkin asti - eli niin, että lähtökohtana on ajatteleminen, tajuaminen ja tietoisuus. Ettei syntyisi väärää kuvaa, niin todettakoon, että emme tarkoita irrottelulla pelkästään sitä, että heilutaan ja heilutellaan vain mielettömästi."
Virtanen: "Toisin sanoen minä uskon eniten kokemiseen - se on ainoa tapa saada tietoa. Mistä tietää, että jokin asia on hienoa, ennen kuin sen tosiaan kokee. Nykymaailmassa pyritään liikaa vain opettamaan ja neuvomaan, että se ja se asia on sellainen ja sellainen, kun mielestäni kaikki nuo fiilikset pitäisi saada kokea itse. Sanon ihan suoraan, että minulla on jopa sellainen fantastinen itseni munaamisen tarve! Sillä mitä enemmän tätä systeemiä ajattelee ja ajattelee ja ajattelee, niin sitä selvemmin huomaa, että kaikki on niin turhaa - koska kehenkään ei kuitenkaan pysty vaikuttamaan mitenkään. Kyllä me pystymme tulemaan keskenämme toimeen, mutta kuinka moneen ihmiseen pystymme todella vaikuttamaan? Ja minun filosofiani perustuu juuri siihen, että en ole kuitenkaan kaiken tämän turhuuden kokemisen takia vaipunut mihinkään maailmantuskaan, vaan juuri sen takia että kokee kaiken turhaksi, voi tehdä mitä tahansa tehdäkseen itsensä onnelliseksi. Sillä vaikka munaisitkin itsesi niin sillä ei ole väliä - mutta jos sinä ONNISTUT, niin se on TÄYDELLISTÄ...! Tuska ei siis ole vankila, vaan vapautus tästä turhuudesta. Ja jos tämä ajattelu alkaa jollain tasolla toimimaan ja löytyy muita ihmisiä, jotka kokevat asian samoin, niin ehkä jopa muuttuu tämä turhuuden käsite ja se ei enää olekaan turhuutta."
Kaikenlaisia freak- ja ihmeolioitahan on aina ollut ja he ovat vaikuttaneet enemmän tai vähemmän - miten TE reagoitte näihin muunlaisiin outoihin ilmiöihin?Porski: "Minulla on ainakin sellainen käsitys, että kaikissa näissä oudoissa kirjailijoissa, filosofeissa ja muissa kummajaisissa on yhteistä se, että ne ovat kaikki omassa määrässään totta. Ne kun sijoitetaan johonkin omaan järjestelmäänsä ja tarkastellaan niitä jostain ylhäältä päin, niin ne ovat totta. Tähän juttuun liittyy kaikki se, mitä aikaisemmin puhuimme tajunnasta, tietoisuudesta ja älystä - nämä muut oliot tekevät omaa hommaansa oman tietoisuutensa näkökulmasta ja heijastelevat asioita omien edellytyksiensä mukaan - ihan samalla lailla kuin me heijastamme omaa olemistamme niillä kyvyillä mitä meillä on."
Virtanen: "Jos tarkoitat vielä konkreettisempaa hommaa, niin sanoisin, että tällaiset Bowiet ja Cooperit tuntuvat sen jälkeen, kun heistä on yhtä ja toista lukenut, jotenkin sukulaissieluilta meidän kanssamme. Siinä mielessä, että kun heidän sanoituksiaan katselee, niin niissä on erittäin kovia juttuja - mutta suomalaisessa kulttuurissa heidät pystytään näkemään korkeintaan eräänlaisena hullujussi/pelle -ilmiönä. Ulkonainen on tärkeintä - se, että on vain vähän erilaista. Suomalainen nuoriso on siinä mielessä niin harhaanjohdettua, että se uskoo johonkin muotiin ja kaikkeen sellaiseen. Oli sitten kyseessä hippiliike tai mikä tahansa, niin uskon, että aina on olemassa niitä tyyppejä, jotka tietävät mistä on kyse - ja sitten tulevat perässä nämä laumat ja uskon, että näitä alullepanijoita todella ottaa päähän se, että koko homma meni näin pieleen. He halusivat saada jonkun TAJUAMAAN, mutta mitä yleensä tapahtuu...?"
Te ette ole ainakaan vielä onnistuneet tuomaan sanoituksissanne esille mitään sanomaa kovinkaan suurissä määrin - ette ainakaan näissä suosituimmissa piiseissänne, joita useimmin esitätte. Ehkä teillä on sitten muita piisejä, joissa näin tapahtuu?"Kyllä meillä tosiaan on paljonkin enemmän materiaalia ja kyllä näissä suosituimmissakin paloissa on jokin sanoma, mutta ne eivät tähtää runollisesti ja esteettisesti mihinkään täsmällisiin arvoihin, eivätkä pyri olemaan mitenkään täydellisiä. Joku Harley Davidson, jossa lauletaan että 'mulla on ihka uusi beibi', on vain yksinkertainen laulu uutuudenviehätyksestä - tässä on uusi asia, jonka olen löytänyt, ja joka on täydellinen ja nyt minä makeilen sillä. Ja mitä tapahtuu uutuudenviehätykselle? Sanoisinkin, että laulujeni sisältöä on aika vaikea määritellä - ne ovat yksinkertaisesti lauluja ihmisestä."
Oletko mielestäsi pystynyt pelkistämään laulusi niin, että ne menevät perille?"Teen ne juuri sellaisiksi, enä ne EIVÄT mene perille - sen takia, että en oikeastaan halua vaikuttaa NIITTEN välityksellä. Eihän niitä tuolla keikoilla edes kuulla. Mutta niitä voi kyllä kuunnella myös sillä ajatuksella, että niissä olisi sanomaa."
Tuo sana "sanoma" on aika vakava asia - joko se otetaan täydestä tai pannaan matalaksi ja eikö teidän tapauksessanne ole aika ilmeistä, että teidän "sanomaanne" ei oteta kovinkaan laajalti vakavasti, mutta eikö tämä ole toisaalta yksi teidän periaatteistannekin?"Ilman muuta. Teen esimerkiksi laulun Olen itsemurhalentäjä - sinä olet itsemurhalentäjä, jossa on aiheena kunnian käsite, mutta voin kuitenkin toteuttaa sen Korkeajännitys-sarjan sanoilla, voin tehdä siitä sarjakuvan... Tätähän tämä elämä on. Ehkä lauluni ovat sittenkin enemmän kertomuksia. En pyri sanoilla vaikuttamaan niin, että joku muuttaisi niitten takia elämänsä kurssin, koska minä tiedän, ettei yksi laulu muuta MITÄÄN."
"Ja toisaalta meidän laulujemme vastaanottamiseen vaikuttaa enemmän tämä meidän edustamamme kokonaisuus - esimerkiksi tällaisten haastattelujen esille tuoma kokonaisuus saattaa vaikuttaa kovasti. Meidän hommamme toisin sanoen toimiikin kahdella tasolla - tiedostamisen tasolla, jota tässä on juuri painotettu, ja välittömän kokemisen tasolla, joka syntyy kun keikalla lapset kuulevat meidän laulavan jostain 'Harley Davidsonista' - se on ONNELLISTA... Se luo esiintyjälle fantastisen fiiliksen, että yleisö SISÄISTÄÄ meidän hommamme niin, että alkaa elämään siinä mukana ja on osa siitä. Me pystymme antamaan paljon enemmin ihmisille silloin, kun he itse antavat itselleen enemmän ja tosiaan tulevat hommaan mukaan."
Porski: "Ja jos mennään taas tähän meidän ideologiaan, niin meidän ideamme on saada aikaan jokin REAKTIO - vaikka toisaalta tuntuisikin hassulta, kun me tässä puhumme kaikenlaista abstraktia ja kuitenkin esiinnymme ihan toisella tavalla... mutta johonkin Tabula Rasaan verrattuna me tosiaan saamme aikaan todellisen reaktion."
Virtanen: "Me saamme aikaan REAKTION, tajuatko, me olemme ÄRSYKE! Vaikkei tällaisiin vertailuihin toisaalta ole aihetta, niin voi kuitenkin todeta, että joku Tabula Rasan tyyppinen bändi pohjimmiltaan toimii ennalta valmiin kehyksen puhteissa, kun taas me olemme PAKOTE ja ärsyke murtautumiseen ulos totutusta käyttäytymisestä."
"Mitä pitäisit siitä, jos sanoisin meidän olevan tietyllä tapaa Suomen Beatles? Nimittäin sikäli, että meillä on tämä oma homma, mikä ei matki ketään ja minkä me voisimme hiljalleen kehittää niin pitkälle, että sillä olisi mahdollisuuksia tavoittaa vaikka kaikki ihmiset ja silloin tämä homma olisi vasta jotain."
Mutta onko teillä mahdollisuuksia Beatleseiksi, kun te olette niin pitkätukkaisia ja partaisia ja rehjuisia? Eiko Beatlesien menestyksen salaisuus ollut siinä, että he olivat koko kansan bändi, jonka vanhemmatkin saattoivat hyväksyä - sanotaan nyt ainakin johonkin vuoteen -67 saakka oli näin, kunnes John Lennon otti avioeron ja kuvaan astui Yoko Ono?"No okei, ollaan sitten vaikka Rolling Stones tai joku muu - ja Juice Leskinen on Suomen Beatles, todellinen koko kansan bändi, koska vanhemmatkin naureskebvat kippurassa 'että onpas se Juice hävytön'... Mutta unohdetaan tällaiset nimitykset, sillä me olemme ilmiö sinänsä, emmekä ole edes rinnastettavissa mihinkään muuhun sen paremmin Suomessa kuin muualla."
Siinä mielessä teidän asetelmanne on kyllä uusi, että viime aikoina on käynyt halyyttävästi joka puolella ilmi sellainen seikka, että enää ei ole pitkiin aikoihin ilmaantunut merkittaviä todella UUSIA bändeja, jonka jäsenet olisivat samoilta seuduilta kotoisin ja joilla olisi yhteinen tausta ja ideologia, vaan kaikki "merkittävimmät" bändit ovat olleet erilaisia superkokoonpanoja, joihin on kerääntynyt vanhoista alkuperäisista bändeistä kaikkein teknisimmät ja "supertähtikelpoisimmat" muusikot."Kuten täällä on Alwari Tuohitorvi ja Coitus Int..."
Mutta..."Mutta joka alunperin lähti ihan erilaiselta, fantastiselta pohjalta ja nyt se on... Okei, annetaan olla. Sensijaan Tabula Rasa ja Virtanen ovat seIlaisia bändejä, joista puhuit. Mutta esimerkiksi Tabula Rasa on, niinkuin jo äsken sanoin, vain kehys valmiille ajatusmaailmalle, kun taas me emme ole MITÄÄN! Me emme ole MITÄÄN! Me olemme se, joka POTKII, ja vasta myöhemmin me voimme olla jotain. Pelkästään meidän nimemme - Virtanen - ei merkitse mitään. Se on huono nimi, mutta se on helvetin hyvä!"
Porski: "Mutta jospa välillä käsiteltäisiin laulusolistiamme Moogia, koska tässä on koko ajan puhuttu vain meistä kahdesta, jotka olemme..."
Te olette molemmat psykologian opiskelijoita."Se ei ole oleellista - me emme makeile sillä, vaan olemme lähteneet sille alalle siksi, että haluamme oppia lisaä. Mutta jos puhuttaisiin Moogista."
Virtanen: "Me olemme olleet Moogin kanssa kaksistaan jo 7-8 vuotta kuin perse ja paita ja tämä suhde on ollut jopa niin tiivis, että välillä ei ole tiennyt kumpi on kumpi. Moog on meidän välisessä suhteessa se 'paha' - hän on pelkkää ristiriitaa koko mies. Hän joutuu sopeutumaan yhteiskuntaan ja koko ajan hän juonii kaikenlaisia juonia, kaikenlaista iljettävää. Siinä meillä on porvarillisessa ammatissa oleva nuori mies, joka sitten todella PURKAUTUU esiintyessään."
Eiko siellä puhelinlaitoksen hommissa pysty sitten oikein purkautumaan?"Siellä Moog LATAUTUU, hänet ladataan täyteen tätä yhteiskuntaa ja sitten hän purkautuu. Se, että Moog pystyy lavalla olemaan niin intensiivinen ja 'inhimillinen', perustuu siihen, että hän itsekin myöntää suoraan, että silloin kun on rajuin meno päällänsä, niin hän... krhm heh... piereskelee avoimesti ja räkä lentää...! Ja tämän ansiosta hän on niin hillittömän epäinhimillinen ja kuitenkin niin inhimillinen. Hän todella irtautuu normeista ja on hyvin inhimillinen. Hän on TODELLINEN IRROTTELIJA, kaikkein suurin irrottelija tässä bändissä, jossa muutkin koittavat olla jonkinlaisia irrottelijoita. Hän on meistä kiinteimmin yhteiskunnassa kiinni ja hän on kaikkein suurin irrottelija. Esimerkiksi minun ja Porskin kohdalla tilanne tämän irrottelijan ja yhteiskuntaolion välillä on pitkälle kompromissia - ja harkittu kompromissi. Moogin kohdalla asia on 'joko/tai' ja nyt tämä irrottelija hänessa on voittamassa... hän irrottelee kohta kaiken! Mutta sanotaanpa myös meidän rumpalistamme (Kari "Hohdin" Holm) kova sana: han alussa aristeli tätä hommaa, hän halusi hakata kovaa muttei saanut irrotelluksi, mutta nyt hän on tietyssä mielessä bändin rajuin mies sikäli, että hän tosiaan antaa kaikkensa. Tämä on yksi esimerkki siitä mitä voi tapahtua, jos pystyy sisäistämään tämän homman. Ennen hän oli ujo 17-vuotias nuorimies, mutta nykyisin hän vetää uudet kalliit rumpunsa lavalla kasaan ihan estottomasti ja hakkaa niitä kuin olisi ihan sekaisin. Hän ei ole mikään taiderumpali, vaikka ehkä siihen pystyisikin. Minä sanoinkin hänelle, että ajattele jotain Keith Moonia - se on eräänlaista taidetta saada rummuista irti karmea rytäkkä. Se on vaikeata. Minä pidän häntä rajuimpana rumpalina mitä tässä maassa on ikinä ollut. Ja jos vielä mainostetaan kitaristiamme Timo T. Huovista, niin hän on sellainen kaveri, joka pitää homman tyynesti koossa silloin kun muut vetävät kauheata rytäkkää - hän vain seisoo ja soittaa. Joskus ehkä kansaa ihmetyttääkin miten meidän hommamme voi pysyä koossa kaiken metakan keskellä, mutta kyllä se vain jotenki pysyy."
Jotain henkevää vielä lopuksi?"Virtanen ei halua olla kenenkään kainalosauva..."
Vaan?"...vaan kaidepuu virran äärellä..."
©1974 Waldemar Wallenius
Ehkä hieman naivi juttu näin monta vuotta myöhemmin luettuna - siis turhan naivi meikäläiseltä haastattelijana ja kirjoittajana. Virtanen sen sijaan oli jo silloin ihan normaali itsensä. Puhui paljon ja kuten aina, myös paljon asiaa.
Vuoden -74 viimeisen Musa-lehden muita aiheita olivat mm. Roy Harper ja Doug Sahm. Levyarvostelusivuilla käsiteltiin mm. Albert Järvisen "Ride On" ja Alwari Tuohitorven esikois-LP.
Kyseinen numero oli muuten viimeinen, jota teimme yhdessä entisen luokkatoverini ja kämppäkaverini ja nykyisen Kokoomuksen kansanedustajan Kari Kantalaisen kanssa. Meikäläinen lähti perustamaan Soundia ja Kari jatkoi uraansa mm. Sampo-yhtiöissä, Pirkanmaan Yrittäjissä, Lempäälän kunnanvaltuustossa ja niin edelleen. Samaan työpaikkaan Karin kanssa päädyin seuraavan kerran vasta 22 vuotta myöhemmin... Velton ansiosta!
Että sikäli tämä juttu sopii hyvin ensimmäiseksi tähän WW:n tekemään VV-kimaraan, koska se oli ensimmäinen kerta, kun olimme tekemisissä "ammatillisessa" mielessä, mutta on lisättävä vielä, että jo sitä ennen tuo keltaiseen pikkutakkiin pukeutunut hahmo oli tullut tutuksi mm. villisti vääntelehtivänä tanssijana ja suurena Marc Bolanin puolestapuhujana Yo-talon diskossa, Wolfgang-yhtyeen johtohahmona Baddingin konsertissa yliopiston juhlasalissa sekä ihastuttavan Abrakadabra-trion johtohahmona Rockin SM-kisojen Tampereen aluekarsinnoissa syksyllä -73, jolloin... Ei perhana, se on liian pitkä tarina. Kerron sen sitten, kun saan avatuksi omat sivuni...
Niitä odotellessa (se voi kestää!) kannattaa tsekata mitä herrat Bruun, Lindfors, Luoto ja Salo tietävät kertoa niin Virtasen, meikäläisen kuin satojen muiden rokkihullujen seikkailuista mahtavassa mammuttieepoksessaan "Jee Jee Jee - suomalaisen rockin historia" (WSOY). Ei uskoisi, että suurelta osalta tuttujen juttujen lukeminen voi tuntua niin jännältä, kun tarina osataan kertoa hyvin! (WW)
Waldea kiinnosti tietää missä Porski menee. Veli-Matti Toivosesta sen verran, että alan miehiä. Nykyään on jopa muotia psykologian alalla NLP ja kas kummaa, huipulla ollaan sielläkin eli V-M Toivonen on kirjoittanut aiheesta kirjoja ja on NLP-genren johtavia hahmoja. Eli läheltä liipppaa: kun meikäläinen kirjoittaa kirjojaan suomalaisesta "Mielestä" niin V-M tekee sitä ericsonilaisittain lähes samasta. Viimeisimmän kirjan nimi onkin "Mielikirja". Joten: "Tehköön mielesi lisää!"
 | NIETZSCHE in the Net Nietszcheen liittyviä dokumentteja löytyy Internetistä suomenkielelläkin satoja. Englanninkielinen tarjonta on tietenkin vielä huikeampaa ja hyvään alkuun päässee klikkaamalla allaolevaa logoa, jonka takaa löytyy asialliselta vaikuttava Nietzsche-linkkihakemisto...
|
